Muutos

Mitä minä tarvitsen? Mikä minulle on parasta juuri nyt? Mikä minulle tekee hyvää? Mitä minä haluan?

Ajattelutapani on muuttunut, havahduin tänään. Moni sanoisi, että väärään suuntaan, mutta kun kyseessä olen minä - suunta on oikea, uskokaa pois. 

Aiemmin olen aina ajatellut ensin muita ja sitten, jos edes sitten, itseäni. Kliseisesti elämä on opettanut. Haastavaa tämän uuden ajattelutavan kanssa on edelleen aika ajoin, mutta esimerkiksi tänään puhuttuani Virallisen henkilön kanssa jalkani veivät minut automaattisesti kantakahvilaani paikkaamaan väliin jääneen iltapäiväkahvin aiheuttaman kofeiinipuutoksen. Sieltä lähdin pirteämpänä kohti polkupyörääni, kunnes hoksasin pyörälle jo saavuttuani, että ei minulla oikeasti ole mikään kiire. Mihinkään. 

Mikä minulle juuri nyt tekisi hyvää? Mikä tuntuisi hyvältä? Mitä voisin tehdä, syödä tai juoda? Onko loppujen lopuksi pakko tehdä mitään? Miten voisin välttää kaikenlaisen vapaa-ajalla tekemisen ja suorittamisen? Hetken kaupungilla hortoilun jälkeen olin saanut vastaukseni. Harmaat aivosoluni olivat suorastaan läväyttäneet vastauksen päin näköäni kesäisen auringonpaisteen motivoimana. Ne olivat suorastaan kirkuneet minulle, mikä tekee hyvää. Mitä tarvitsen juuri nyt. Monet tekijät yrittivät lyödä kapuloita rattaisiin sen minkä ehtivät, mutta lopulta pääsin valmiin pöydän ääreen. Ah, kuinka rentoa - ja juuri sitä, mitä nyt, juuri tällä hetkellä, tarvitsen. 

Sattumalta tapasin myös siskontyttöni eikä sekään yhtään hullumpaa ollut, mukava kahdenkeskinen rupatteluhetki 😄