Tämä tunne, nämä tunteet...

 Suru on loputon suo -

muistot mieleen tuo.

Eikö tämä ikinä lakkaa?

Sydän kurkussa hakkaa.

Raskaan tunteen - toisen, kolmannen - aiheutti rakkaus,

elävän olennon muotoinen pakkaus.

Mielestä ei ikinä iskä poistu.

Keveys, huolettomuuden tunne ehkä toistu.

Suru tunnettava on,

siivet sille annettava.

Kyyneleiden virrattava.

Taakka tunteiden kannettava.

Mielii joskus olla suruton.

- Kaisa Malinen 20.5.2026

Runoani puhelimesta blogiin kirjoittaessani erehdyin kuuntelemaan https://www.youtube.com/watch?v=0gJN9LGn3yQ&list=RD0gJN9LGn3yQ&start_radio=1 ja sitten sitä mentiin; kyynelet virtasivat. Ja niin pitääkin - tunteet pitää tuntea. Ei märehtiä, mutta ei myöskään piilotella. Tunne, muista, muistele - ehkä jopa luistele, jos tämä kolahti omaan tilanteeseesi ja se oli teidän juttu. Minä ratkon ristikoita ja ehkä jopa paistan lettuja, ne oli meidän juttu 😎,

Katsaus menneisyyteen

Etsin tiettyä tekstiä koneelta, mutta en löytänyt. Jatkan etsimistä paremmalla aikaa, keskellä yötä ei ehkä kannata supertuloksia odottaakaan mistään. Löysin kuitenkin jotain - todisteen siitä, että nuorempana olen osannut myös suuttua ja olla vihainen 😮 Siinäpä taito, jota pitäisi ehkä harjoittaa enemmän nykyäänkin - kirjoittamisen ohella.

Sulake multa kärähti

luolanainen mussa kai ärähti

ku kämppis alko isotella

mulle syyttä vihotella

Mikä se luulee mun olevan?

Pitäskö sen ottaa yks D…an?

Mitä hemmettiä, mitä piruu

se antaa mun vihas viruu?

Nyt mä nääs sitä inhoon

toivottavasti vaipuu het’ unhoon.

En oo sille tehny mitää

mut en voi sopuukaan väkisin yllä pitää.

Ku se mua syyttelee vaa

en voi vuosia asuu sen kaa.

Siispä hain uutta asuntoo,

se jopa kohottas mun kuntoo.

Koska mä alkasin pyöräillä, 

terveyteni kans hyöräillä.

Ei menis rahaa bussilippuun,

vois ehkä jopa sijottaa kultahippuun.

No asunto ei kovin äkkii vaihdu

eikä mun varautuneisuuskaan pian haihdu.

En taida kolmoshuoneen asukkiin enää luottaa-

se mulle vaan verenpainetta tuottaa.

Jospa valituksen lopettasin tähän,

hillitsisin kiukkuuni vähän. 

Onnistuuhan se, tiedän sen – 

kuten senki, et v…..luu siedä en. 

The cure

The past is the past, 

You couldn't make it last.

If You're looking for cure, 

You must be sure

that You want to let go, 

You want to say no, no. 

What's the allure?

Were the people pure?

The cure is the fire, 

maybe You should also have a new attire?

You wanna make this last, 

forget about the past.

It can be done now You know the main reason. 

It´s time for new season.