Näytetään tekstit, joissa on tunniste patsastelua. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste patsastelua. Näytä kaikki tekstit

tiistai 4. kesäkuuta 2024

Kierroksia, kierroksia...

Edellisessä julkaisussani kerroinkin käyneeni Joensuun Matkailuoppaiden Patsaita ja muistomerkkejä -kävelykierroksella. Tämä kirvoitti muistoja mieleen. 

Kyseisen kävelykierroksen siirtymäajoilla ja -matkoilla tuli kerrottua oppaalle entisen työpaikan "minun ihmisteni" kanssa kehittämästäni pubi-patsaskierroksesta. Lyhyesti ja ytimekkäästi kerrottuna idea on se, että ennen kuin voit mennä yhteenkään pubiin/baariin tai ravinteliin, sinun on ihasteltava yhtä patsasta. Jos matka alkoi esim. Kettuvaarantieltä ja ensimmäinen pysähdys oli sovittu Fransmanniin, ei matkalla kuitenkaan ollut patsasta. Nou hätä! Seuraava pysäkki oli Ilosaaressa, jossa patsaita on useampiakin. Joku jopa tiesi kertoa patsaista jotakin muille ja selfieitä otettiin ahkerasti, kunnes matka jatkui nyt oikeutetummin Vispiläkauppaan tai Bepop Streetiin. Pääasia, että taideteosten ja pubien määrä oli sama, tapahtumien järjestyksellä ei enää viime aikoina ollut merkitystä. Ajan saatossa idea laajenikin, mutta nimi pysyi samana. Viimeksi - vuosi, pari sitten tehdyllä kierroksella? - tilanne oli se, että koska joukossamme oli tavalla tai toisella liikuntarajoitteisia, ei toimintasäde ollut kovin pitkällä Joensuun keskustasta. Niin ollen patsaista oli luovuttu jo ajat sitten ja siirrytty käytäntöön, että yhtä taideteosta kohti pääsi yhteen baariin. Ja taideteoksiahan on keskustassa todella paljon, kun vaan osaa etsiä ja pitää kaupungilla liikkuessaan silmänsä auki - jo pelkästään kävelykadulla ja torin liepeillä on äkkiä arvioituna ehkä jopa 10 taideteosta; Kosiosusi, Morshukka, kävelykatuun upotetut taideteokset, Ilves -patsas, sähkökaappitaideteokset Sinisellä virralla ja Siltakadulla...  Koko kaupungin julkiset taideteokset on listattu Joensuun taidemuseon sivuilla ja sieltäpä saatan kesällä etsiä uutta suuntaa kulkemisilleni...

Keksin myös lisää kierroksia, kun tänään muistelin perjantaista viestittelyäni veljeni kanssa, joka oli tuolloin Terden avajaisissa Utrassa ja kaipaili minua sinne. Totesin olevani matkalla, muuten varmaankin olisin siellä. Eräässä aamuisessa keskustelussa tuli puheeksi lähestyvä kesälomani ja siitäpä muistuikin mieleeni aiemmat kesälomatapaamiset veljen kanssa - ja siitä se idea sitten lähti! Koskapa en juurikaan pidä Hartwallin lonkerosta vaan lempparini on jotain aivan muuta - lonkeroa kuitenkin - heitin hatusta kierroksen; kotoa Jokiasemalle, Jokiasemalta Kuunari Elinalle, Kuunari Elinalta Terdelle Utraan. Ja koko matka käytännössä rantaraittia pitkin maisemia samalla ihaillen. Tai jos haluaa laajentaa eikä pysytellä pelkästään rantaraitilla, voi poiketa Elinalta 60´s Palaveriin ja siitä vielä Päivänurmen toripubiin, josta matka jatkuisi vapaavalintaisesti joko suorinta tietä tai rantaraittia pitkin Utraan Terdelle. Tämä kierros ei kuitenkaan ole kiireisen hommaa vaan siitä saa kaiken irti, kun varaa aikaa, rentoa asennetta, rahaa ja... aikaa. 



keskiviikko 29. toukokuuta 2024

Linssilude

 "Sitä oltiin taas lehteenkin päästy!" aloitti entinen työkaveri, kun soitti minulle työasiassa. "Miten niin, taas, enhän mie oo ollu viimeksi kuin... 2016 lehdessä?" Vastaus kuului, että eipä sitä kovin moni niinkään usein ole...

Jep. Miellän itseni enemmänkin kuvaajaksi kuin kuvattavaksi, olivatpa olosuhteet mitkä ja millaiset hyvänsä. Kaksoisleuka ja niin pois päin 😛 Kuvaan kameralla, kännykällä ja sanoilla. Sanoilla kirjallisesti paremmin kuin suullisesti. Osaan kuitenkin tarvittaessa vakuuttaa myös suullisesti. Kun vain maltan miettiä, mitä suustani päästän. Ja kun minun annetaan miettiä eikä harhauteta muihin ajatuksiin puhumalla päälle. Minä osaan malttaa, ja kun maltan, osaan!

Miksi sitten olen ollut näinkin useasti lehdessä? Ja nimenomaan maakuntalehdessä? Ensimmäiseen kysymykseen on helppo vastata: liikun paljon yleisillä paikoilla ja jos minulta kysytään jotain, vastaan. Tuon mielelläni mielipiteeni julki. Osaan myös tarvittaessa perustella ne. Ja hyvin. Välillä saatan miettiä jälkikäteen, mitä suustani tulinkaan päästelleeksi, mutta onneksi nämä toimittajat ovat ammattilaisia ja osaavat sensuroida sieltä turhat löpinät pois ja jättää ydinsanoman. 

Siihen en kyllä osaa vastata, miksi olen ollut niin "usein" lainattavana ja kuvattavana juuri maakuntalehdessämme Karjalaisessa enkä esim. paikallistakin paikallisemmassa Karjalan Heilissä - joka on vuosikausia ollut ja on edelleenkin mainio lehti (ainakin jos heittää välissä nykyään väkisin tulevan yläilmoihin liittyvän läpyskän heti avaamatta paperinkeräykseen kulkematta asunnon kautta). Usein siinä tuntuu olevan jopa enemmän luettavaa kuin Karjalaisessa... Tuleva Itäsuomalainen (nykyinen Viikko Pohjois-Karjala) ja Vaarojen Sanomat taas - noh, pieni levikki, ja toisaalta taas en ehkä kuitenkaan niin paljon liiku missään, missä heidän toimittajiinsa voisi törmätä. Vaikka lähes kuukausittain juukailuakin harrastan. 

Eli sitten vaan suunnittelemaan seuraavaa linssiluteena oloa. Vuonna 2016 jutun aiheena oli tukin uitto, viime viikonloppuna patsaat ja muistomerkit. Seuraava meikäläisen patsastelu tulisi siis loogisesti olla vuonna 2032 ja minkäs tiimoilta? Mitä tapahtuu vuonna 2032? Onko silloin edes lehteä, jossa paistatella? Täytyykö minun etsiä joku uusi paikka auringossa? Hmm...