Nythän on kuulkaa niin, että tekis mieli vaan repäistä ja lähteä jonnekin. Siis ihan pidemmäksi aikaa. Toisaalta vähän jopa pelottaa, vähintäänkin jännittää. Etenkin kaikenlaiset asioiden järjestelyt, jos lähtee.
Epäilen, että vuoden vaihteesta alkanut tavaroiden ym. siivousvimmani sähköpostissa, varastossa ja kotona johtuu tästä. Alitajuisesti minua pusketaan yrittämään päästä eroon ylimääräisestä tavarasta, että joku päivä, kun saan tarpeekseni, vain otan ja lähden. Ei ole tavaran paljous esteenä. Asioiden järjestelyä toki riittänee siltikin, mutta helpompaa se joka tapauksessa olisi, en epäile hetkeäkään.
Tämä toisaalta olisi ihan viisautta, ei täältä näytä töitä löytävän ja en ole kuitenkaan valmis vain lepäämään laakereillani. Opiskelukaan ei oikein onnistu, jos ei keksi alaa... Ja sitten olisi se oikeastaan vielä suurempi kysymys opintojen rahoituksesta. Eli ei kun vaan tyhjentelemään hyllyjä, kaappeja ja komeroita ja varautumaan irtiottoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti