Muistan, kuinka luin yläasteella tai lukiossa ollessani englannin sanakokeisiin aamupalalla raksutellen samalla muroja. Raksuttelussa oli tahti. Se auttoi keskittymään. Muistan myös, kuinka kuuntelin musiikkia huoneessani suljetun oven takana lukiessani läksyjä - koska se oli tasaisempaa taustahälyä, joka auttoi keskittymään suurperheen arjen keskellä. Jälkimmäistä hyödynsin myös edellisessä työpaikassani - kuuntelin kuulokkeilla musiikkia voidakseni keskittyä vaativampiin työtehtäviin. Samaa olen alkanut hyödyntää myös nykyisessä työpaikassani, kun muistin, miten se on auttanut aiemmin - miksi ei siis nytkin.
Tänäkin päivänä olen katsonut Housea Netflixistä ja puuhastellut koko ajan jotain muutakin. Lopetin juuri tiskaamisen, katsoin sivusilmällä Housea ja ajattelin blogia. Tein muistiinpanoja blogia varten. Ellei muuta, ajatukseni askartelivat erilaisten arkisten asioiden parissa samalla, kun katsoin jaksoa Housesta. En katsoisi Housea, ellei se olisi kiinnostava - olkoonkin, että kyseessä ovat jaksot, jotka olen jo kertaalleen nähnyt televisiosta. Katsoessani televisiosta How I met Your fatheria en tehnyt mitään muuta - ellei siksi lasketa sitä, että ojensin käteni sivulleni venytelläkseni ja tavallaan ehkä myös pitääkseni käteni erossa puhelimestani. Usein olen nimittäin kokenut, että vähintäänkin mainoskatkoilla pitää tehdä jotain muuta kuin katsoa mainoksia - aika täytyy käyttää hyödyksi esimerkiksi opiskellen Duolingossa portugalia. Silloin on toki vaara, että ohjelmasta menee jotain ohi, koska voi olla, että joudun laittamaan televisiosta äänet pois mainoskatkon ajaksi.
Isäni mukaan olen aina ollut vilkas. Olen eläväinen, nauravainen, herkkä, kovaääninen. Muistan elävästi erään hetken vuosien takaa, kun työkaverini ihmetteli, miten jaksan aina olla niin energinen, suoranainen Duracell. Vastasin hänelle, että saan teistä energiaa - tarkoittaen läheisimpiä työkavereitani. Tämä vanhempi naisihminen vastasi hyvässä hengessä naureskellen, että ilmankos hän on aina niin väsynyt, kun minä vien kaiken energian.
Toisaalta tarvitsen joskus aikaa vain itselleni. Eräänäkin jouluna vuosikymmeniä sitten menetin hermoni, kun minulle ei niin tuttu lapsi oli koko ajan kimpussani vaatien huomiota. Koska olin itsekin vieras, en kehdannut sitä kovinkaan suorasanaisesti sanoa, mutta sittenpä sitä olinkin jo melkein itkun partaalla - nykyään olen jo kehittyneempi tunteideni ilmaisussa. Joissain asioissa olen hyvin jyrkkä - en halua viedä työasioita kotiin saati tauoillekaan. Jollain mittapuulla olen jopa ollut tyly työkaverilleni, kun hän on tullut ruokatunnilla kyselemään työasioista. Se, että minä syön työpaikan ruokatilassa ei tarkoita sitä, että olisin silloin työmoodissa. Ei tarkoita sitä, että olisin silloin työajalla. Se on minun taukoni, joka minulla on oikeus käyttää ajattelematta työasioita. Elämä olisi kieltämättä helpompaa, jos en olisi niin jyrkkä tietyissä asioissa. Toisaalta se voisi vaikeuttaa elämääni, koska itseni tuntien lipsahtaisin hyvin helposti siihen, että en tuntisi rajoja työajan ja oman ajan suhteen. Tarvitsen pelisääntöjä. Tarvitsen rajoja. Se selkeyttää ajatteluani. Se selkeyttää toimintaani. Se helpottaa muidenkin elämää. Harmillisesti rajojen asettaminen on ollut etenkin aiemmin hankalaa ja olen joutunut haastaviin tilanteisiin sen vuoksi. Voisi jopa sanoa, että kiltteyttäni on käytetty hyväksi, kun en ole asettanut rajoja - sekä työ- että yksityiselämässä.
Toisaalta tänään havahduin taas siihen, että vaikka kutsun itseäni entiseksi suorittajaksi, on helppoa lipsahtaa vanhoihin tapoihin ja olla melkoinen suorittaja. Koko ajan kotona ollessakin vilkuilen kelloa miettien, milloin seuraava ateria pitää syödä. Suoritan Netflixiä. Suoritan tiskausta. Suoritan nukkumista. Edistystä on se, että huomaan tämän ja teen sille jotain. Olen joskus vilkuilematta kelloa. Olen joskus suorittamatta. Koska ihmisen aivot toimivat niin, että jos yrität olla tekemättä jotain, niin tasan tarkkaan teet niin - vai mitä pitäisi ajatella esim. siitä, että kun ajattelet, että on pakko saada unen päästä kiinni, koska huomenna on aikainen herätys, niin et varmasti saa unen päästä kiinni?
